Mari

Minun on epäilty pudonneen lapsena energian ja innostuksen taikapataan. Kyltymätön uteliaisuus uuden oppimiseen ja sisäänrakennettu kehittämisen tarve yhdistettynä erinomaiseen ihmissuhdeosaamisen pelisilmään on kuljettanut elämän varrella monenlaisiin tilanteisiin ja oppimaan koko ajan lisää - niin koulunpenkillä kuin elämässä ylipäätään. 

Opin puhumaan ja kävelemään savossa 70-luvulla kylmän sodan aikana, josta perheeni koukkasi pohjanmaan kautta takaisin Keski-Suomeen asettuen Tikkakoskelle. Sain etuoikeuden olla innokas peruskoululainen lihavalla 80-luvulla ja käydä lukioni 90-luvun lamavuosina. Ja jos jotain näissä kouluissa opin, niin sinnikkyyttä, työntekoa ja yhteisvastuuta. Ja töitä teinkin: kaupan alalla ja asiakaspalvelussa viihdyin lukioajoista alkaen noin 17 vuoden ajan. Tie vei mäkkärin tädin lipan alta aina RTV:n maalihyllyjen väliin, takana on monelaisia asiakaspalvelutöitä pätkinä ja silppuna, ja monessa vuorossa. Lukion jälkeen aloittamani ammattikorkeakouluopinnot (BBA) vaihtuivat kuitenkin toiselle kampukselle ja luokanopettajakolutukseen syksyllä 1999.

Opettajaopintojen aikana tulin opiskelleeksi pedagogiikan, didaktiikan ja ainesisältöjen lisäksi myös elämää: kaikki kolme lastamme syntyivät nopeassa tahdissa opintojen aikana ja toista lasta odottaessani alkoi vanhemmuuden ohella elämäni kasvattavin koulu, vuodet politiikassa. Rikkaat ja rakkaat vuodet päätöksenteon kiemuroissa jäivät määritelemättömän mittaiselle tauolle 2011-2012 aloitettuani luokanlehtorin sijaisena Jyväskylän Normaalikoulussa. Uuden vaativan työn opettelu ja omien lasten saavuttama kouluikä, sekä puolisoa paljon maailmalle vievä työ toivat uuden haasteen ja oli tehtävä valinta: perhe tai politiikka.

Kirpaiseva ero tärkeäksi kokemastani vaikuttamisesta osoittautui kuitenkin myös palkitsevaksi: opettajaopiskelijoiden ohjaustyön ja Jyväskylän Normaalikoulun kautta löysin tieni tutkivaksi opettajaksi. Sisäisen teknologianörttini löytäminen ja mobiiliteknologian invaasio mullistivat omaa opettajuuttani ja kolmen norssivuoden jälkeen pääsin luokanopettajan virkaan Vaajakummun kouluun, jossa digimentorointi, kokeilu ja kehittäminen saivat jatkua. Käytännön työn, akateemisen oppimisen ja tutkimisen ilo yhdistyivät ripeässä tahdissa työelämälähtöiseksi väitöstutkimukseksi, jossa kehitän yhtä tapaa lisätä ja vahvistaa opettajien teknologiataitoja omassa työssään oppien. Väitös valmistuu 2017 kahden vuoden opintovapaan tuloksena.

Vaikka oppiminen ja osaaminen ovatkin intohimojani, mahtuu elämään onneksi muutakin. Kotimme maaseudun rauhassa Kuikassa, Tikkakosken kupeessa on oma puuhamaani. Rakastan rakentelua ja remontointia, ja toisinaan perhe vaatii lupauksia siitä etten ”ainakaan puoleen vuoteen” saa maalata tai tapetoida mitään. Ystäväpiirissä minut tunnetaankin lempinimellä Kuikan Kätevä Emäntä. Rakas kirjoittamisharrastus on jäänyt tutkimuksen tekemisen myötä hieman taka-alalle, mutta blogeistani erityisesti humoristinen opeblogi ”Kansankynttilä liekeissä” on minulle tärkeä. Harrastavan perheen ohella koetan pitää huolta myös itsestäni liikkumalla, juokseminen on mieluinen tapa nollata arkea ja työtä, ja myös uusin löytöni jooga on alkanut viedä mennessään. Lisäksi arkeani vauhdittaa kääpiömäyräkoira Onni, joka sopeutuu (onneksi) seurakseni niin sohvalle kuin lenkkipoluillekin.