Miten minusta tuli poliitikko?

Koulu. Alku ja juuri.

Tieni politiikan pariin alkoi koulusta, kuinkas muuten. Olin toista lastamme odottaessani töissä Liinalammin koulussa, opettaen koulun muissa tiloissa sisäilmasta voimakkaasti kärsiviä lapsia. Sairastelin heti työn alettua huomattavan paljon ja työterveyslääkäri komensi minut kotiin ”koska ei voinut taata että kyseinen opetustila (koulun entinen opettajainhuone) ei ole vaarallinen minun tai vatsassani kasvavan vauvan terveydelle”. Järkeeni ei kerta kaikkiaan mahtunut, että tästä huolimatta kuitenkin oppilaani jatkoivat koulunkäyntiään samassa tilassa. Syynä tuskin oli 7-8 vuotiaiden immuniteetti sille jollekin, joka osoittautui myöhemmin sädesieneksi, ja josta minä oireilin.

Päädyin lukemaan kuntamme päätöksentekopöytäkirjoja ja ottamaan yhteyttä päättäjiin. Tulokset olivat kovin laihoja, mutta sisuunnuin. Perehdyin lisää ja otin yhteyttä, kysyin, selvitin, ja lopulta päädyin selittämään puolueiden toimintatapoja ja ohjelmia ymmärtääkseni miten asioistamme huolehditaan.

Keväällä 2004 lähetin sähköpostia Kokoomuksen puoluetoimistolle, ja ilmoitin olevani halukas tulemaan mukaan toimintaan – vaikuttaakseni koulujen oloihin. Syksyn kuntavaaleihin asetuin ehdokkaaksi asetelmalla opeopiskelija, kotiäiti, kaksi vauvaa ja tuplarattaat. Tee-se-itse kampanjan tuloksena ja vasta viisiviikoinen kuopus kainalossa tulin valituksi ensimmäistä kertaa valtuutetuksi. 

Ensimmäisellä kaudellani olin varapuheenjohtajana Jyväskylän maalaiskunnan sosiaalilautakunnassa, jossa sain tärkeän ja hyvä opin poliittiseen vaikuttamiseen. Teimme erinomaista yhteistyötä yli puoluerajojen, ja opin että erimieltäkin olevat voivat tehdä yksimielisiä päätöksiä. Yhteisten asioiden hoitaminen kun on kompromissien tekemisen taidetta.

Uutta rakentamassa - toinen kierros

Toinen kauteni kuntapolitiikassa alkoi 2008, kun Jyväskylän, Jyväskylän maalaiskunnan ja Korpilahden kuntaliitos toteutettiin. Sain laajasti luottamusta koko kaupungin alueelta ja pääsin 347 äänen turvin valtuutetuksi uuden kaupunkimme ensimmäiseen valtuustoon. Valtuustotyömme alkaessa talouden jyrkkä taantuma lisäsi haasteita, joiden äärellä olin viikottain myös sivistyslautakunnan puheenjohtajan ja kaupunginhallituksen varajäsenen roolissa. Perspektiivini ja osaamiseni laajeni myös maakuntahallituksen ja MYR:n jäsenyyden, sekä maakunnan Osaamisen ja työllisyyden työryhmän varapuheenjohtajuuden kautta. Unohtamatta lukuisia muita kunnallisia ja maakunnallisia toimielimiä ja työryhmiä.  

Poliittinen koti

Kokoomuksessa olin aktiivinen järjestötoimija alusta saakka. Yhdistysten hallitustyö ja puheenjohtajuus tulivat tutuksi, kuten myös puoluevaltuustotyö. Erityisenä luottamuksen osoituksena koin kunnian, jonka sain Jyväskylän puoluekokouksessa 2010 toimiessani kokouksen puheenjohtajana. Toisen valtuustokauteni aikana olin ehdokkaana myös eduskuntavaaleissa 2011. Ensikertalaisena saavutin pienellä, alle 8000€ budjetilla, mutta sitäkin sinnikkäämmällä työllä uskomattomat 1117 ääntä, mistä kuuluu suuri kiitos tuki- ja kampanjajoukoilleni.

Villasukat ulkokehällä ja tiikerin raidat

Politiikassa vaikuttaminen vaikutti tietenkin myös muihin elämänalueisiin, eikä  vähiten työllistymiseeni, joka osoittautui hyvin haastavaksi luottamustehtävien runsaan määrän myötä. Saatuani uuden haastavan työpaikan syksyllä 2011 jättäydyin työ- ja perhesyistä pois kaupunginhallituksesta ja toimin rivivaltuutettuna kauden loppuun. Ilokseni juuri kauden lopulla valtuustossa siunattiin Liinalammin koulun uudisrakennuksen rakentamispäätös, ympyrä oli sulkeutunut.

Kuluneiden neljän vuoden aikana olen ottanut reippaasti etäisyyttä paikallispolitiikan ytimeen ja seurannut tapahtumia julkisen sanan ja saatavilla olevien materiaalien kautta kuntalaisena ja kuntatyöntekijänä. Sanoin tuolloin, että vaikka lähden politiikasta, politiikka tuskin lähtee minusta, mutta jättäydyin tarkkailijan rooliin. Kutimet ovat heiluneet valtuuston kokouksia netistä seuratessa, ja perhe saanut hupia kun olen kuulokkeet päässäni mutissut kommentteja kokouksista. Lopputulemana koko suvulla on nyt niin paljon villasukkia, että enempää ei hetkeen tarvita.

Tämän villasukkatauon aikana on saavutettu paljon: perhe on kasvanut (ei lukumäärältään, vaan ikävuosiltaan) ja enemmän tai vähemmän teini-ikäiset jälkeläiset pärjäävät jo ilman jatkuvaa aikuisen valvontaakin. Olen saanut vakituisen työpaikan opettajana ja mahdollisuuden opiskella jatko-tutkinnon, jonka loppusuora jo häämöttää. Nyt, juuri tämän kevään koittaessa on oikea hetki heittää villasukat jalasta ja palata kunta-asioiden äärelle, etenkin kun kyseessä on todelliset koulutusvaalit. 

Mitäpä sitä muutakaan, vanha koira ja tiikeri raidoissaan.

.